Veroton: 1.35€
Mehukas ja erittäin maukas!
Keskiaikainen (130 päivää), vähälehtinen lajike, jonka lieriömäiset juurekset ovat 21-26 cm pitkiä.
Juureksen malto on tummanpurppura, tasaisesti värittynyt, ilman renkaita.
Viljelytekniikka.
Punajuuri kasvaa parhaiten rikkailla, viljavilla mailla, joiden reaktio on neutraali. Raskailla mailla sitä tulisi kasvattaa kohopenkeissä. Parhaat esikasvit ovat varhaisperuna, kurkku, sipuli, kurpitsa, kesäkurpitsa.
Syksyllä punajuurimaalle levitetään humusta, tarvittaessa maa kalkitaan, keväällä annetaan moniravinteista mineraalilannoitetta. Siemenet kylvetään huhtikuun lopussa - toukokuun alussa 2-4 cm syvyyteen riveihin, joiden riviväli on 25-30 cm ja siementen väli 8-10 cm. Harvennusta ei tarvita.
Jatkohoitoon kuuluu kuohkeuttaminen, säännöllinen lannoitus ja kastelu. Virossa punajuuren siemeniä voidaan kylvää talvea vasten lokakuun lopussa - marraskuun alussa.

* Punajuuren siemenet ovat yksisiemenisten koteloiden sisällä, jotka kasvavat yhteen 2-5, useimmiten 3 kappaleen ryhmissä ns. keriksi. Riittävässä kosteudessa siemenet itävät laajalla lämpötila-alueella (+5+28°C).
Punajuuri kuuluu kylmänkestäviin kasveihin, mutta se on vaativampi lämmön suhteen kuin porkkana. Punajuuri sietää helposti lyhytaikaisia syyspakkasia -3°C:een asti. Lämpötilan lasku sen alapuolelle vaikuttaa kasveihin negatiivisesti, kasvuiput vaurioituvat. Viljelyn lämpötilaolosuhteilla on suuri vaikutus sekä kasvien kasvuun että kehitykseen. Epäsuotuisten lämpötilojen vaikutuksesta kaksivuotinen kehityssykli häiriintyy usein, mikä ilmenee kukkivien varsien ilmestymisenä (kukkavartisuus) ensimmäisenä elinvuotena. Kukintaa ensimmäisenä vuonna edistää juuri kasvin pitkäaikainen altistuminen alhaisille lämpötiloille. Siksi aikaisessa ja erityisesti syyskylvössä ja pitkittyneen kylmän kevään aikana kukkavartisuus ilmenee voimakkaammin kuin myöhäisessä kylvössä ja lämpimässä keväässä.
Punajuuri on vaativin kosteuden suhteen siementen itämisen ja lehtien sekä juuresten intensiivisen kasvun aikana.
Punajuuri kasvaa käytännössä kaikilla maalajeilla, lukuun ottamatta raskaita savimaita, joilla on taipumus kuorettua. Toisin kuin porkkana, punajuuri sietää korkeampaa suolapitoisuutta, mutta on erittäin herkkä maan happamuudelle – pH<5 on tuhoisa.
Viljelykierto.
Vaikka punajuurta viljellään monokulttuurissa, välitöntä naapuruutta muiden savikkakasvien sekä muiden ruvelle alttiiden viljelykasvien kanssa tulisi välttää. Tämä on erityisen tärkeää sukkulamatojen saastuttamilla alueilla. Varsisukkulamatojen esiintyessä tulisi välttää sellaisia esikasveja kuin peruna, sipuli, mansikka, ja juuriäkämäkkulamatojen esiintyessä myös porkkanaa.
Punajuuriviljelmät tulisi sijoittaa kauas muista juurikaslajeista keltatautiviruksen (kantaja - kirva) tartunnan välttämiseksi. Lyhyen kasvukauden (12-24 viikkoa) olosuhteissa ovat mahdollisia laajat yhdistelmät muiden viljelykasvien kanssa, joille on ominaista lyhyet viljelyjaksot.
Kasvatus.
Kylvökaavio: 30-40 x 5-6 cm; (50-20) x 5-6 cm. Punajuuri kylvetään yksirivisellä leveärivisellä menetelmällä, riviväli 30–40 cm, siementen väli rivissä 5–6 cm.
Säilytys.
Hyvin muodostuneen kuoren omaavien juuresten säilytys ei aiheuta erityisiä ongelmia. Punajuurta voidaan säilyttää aumoissa, varastoissa (irtotavarana tai laatikoissa), kylmäkammioissa yli 0°C lämpötilassa ja korkeassa kosteudessa. Lehdellisiä juureksia säilytetään 2 viikkoa, ilman lehtiä - jopa 6 kuukautta. Suotuisissa olosuhteissa juureksia voidaan säilyttää toukokuuhun asti.
Lannoitus.
Jotta saataisiin 6-8 kg punajuurta m²:ltä (60-80 t/ha), on 10 m²:lle levitettävä lannoitteita: ammoniumnitraattia 600 g, superfosfaattia 750 g, kaliumsuolaa 630 g (N 200, P2O5 100-150, K2O 200-250 kg vaikuttavaa ainetta hehtaarille). 2/3 fosfori- ja kaliumlannoitteista levitetään syksyllä, typpi ja loput fosfori-kaliumlannoitteet levitetään pintalannoituksena. Punajuuri reagoi erittäin positiivisesti hivenaineiden, erityisesti boorin ja mangaanin, käyttöön. Turvemailla kuparin käyttö on tehokasta. Tuoreen orgaanisen lannoitteen levittäminen punajuurelle heikentää juuresten laatua. Jos maassa on vähän ravinteita eikä esikasville ole annettu orgaanisia lannoitteita, on suositeltavaa levittää 20-30 t/ha hyvin maatunutta lantaa varhaisen punajuuren alle.
* MITEN VÄHENTÄÄ MAAPERÄN HAPPAMUUTTA?
Maaperän happamuutta voidaan alentaa lisäämällä neutraloivia materiaaleja — kalkki- tai dolomiittijauhoa, jauhettua liitua, puutuhkaa.
Niiden levitysmäärät riippuvat happamuudesta, maaperän mekaanisesta koostumuksesta ja viljeltävästä kasvista. Kalkitusmateriaalien levitysmäärä riippuu myös jauhatuksen hienoudesta: suuret, halkaisijaltaan yli 4 mm:n hiukkaset vaikuttavat heikosti neutraloivasti.
Kyntökerrosta syvennettäessä kalkkiannoksia lisätään suhteessa syvennettävän kerroksen paksuuteen.
Kalkki on parempi levittää samanaikaisesti lannan kanssa - tämä edistää orgaanisen aineen nopeampaa hajoamista. Turve- ja hiekkamailla on parempi levittää dolomiittijauhoa tai puutuhkaa, jotka rikastuttavat maaperää lisäksi hivenaineilla.
Kalkki levitetään yksi tai kaksi vuotta ennen puutarhan perustamista maanmuokkauksen yhteydessä. Kertakalkituksella on positiivinen vaikutus maaperään viidestä kahdeksaan vuotta (kalkin vaikutusaika savimailla on pidempi kuin hiekkamailla).
Hiekkamailla kalkitus tulisi toistaa kolmen-viiden vuoden välein, savimailla — viiden-seitsemän vuoden välein.
Tietyn pH-arvon ylläpitämiseksi maahan on lisättävä vuosittain 100 g/m² CaCO3.
Maata voi kalkita mihin vuodenaikaan tahansa. Paras vaikutus saavutetaan, kun maa kalkitaan samanaikaisesti syys- tai kevätmuokkauksen yhteydessä. Tällöin kalkki viedään vakoon kaivuun aikana tai levitetään maan pinnalle, minkä jälkeen alue kaivetaan.

