Kolibrikukka

* Kuningasstrelitsia (Strelitzia reginae) - eteläafrikkalainen kukka, joka on valloittanut koko maailman kauneudellaan ja eksoottisella muodollaan, sai sukunsa ja lajinsa nimen Englannin kuningatar Charlotte Sophian, syntyjään Saksan Mecklenburg-Strelitzin herttuattaren, kunniaksi.
Tämä on ainavihanta kasvi, joka on rehevä pensas, jopa 2 m korkea ja alahalkaisijaltaan joskus yli 1,5 m, kauniilla, aaltoilevareunaisilla, tummanvihreillä, banaanin muotoisilla pitkulais-elliptisillä lehdillä (lehtilavan pituus noin 50 cm, leveys jopa 20 cm) pitkillä, tukeville ruodeilla, jotka kasvavat lyhyestä maanalaisesta rungosta. Omaperäiset, joillekki miltei keinotekoisilta vaikuttavat, kirkkaat, tuoksuttomat strelitsian kukat, jotka ovat lehtihankaisia kukintoja, joissa on violetti-sinisiä terälehtiä, oransseja verholehtiä ja osittaisia kukintoja-kierukka venemäisesti taipuneissa tiheissä vihreissä punaisella yläosalla nahkeissa suojuslehdistä (nokkamainen suojus), jotka kohoavat pitkällä, tukevalla kukkaperällä, muistuttavat muodoltaan töyhtökurjen tai paratiisilinnun päätä, minkä vuoksi kasvi on saanut kansanomaisen nimensä - paratiisilintu (Paradise Bird - englanti, Flor pajaro - espanja, arg.).
Muiden Strelitsiakasvien heimon jäsenten joukossa strelitsiat ovat sopeutuneet korkeimmalla tasolla lintujen, pääasiassa medestäjien, pölyttämiseen. Kukissa on jopa erityinen jousimekanismi - nuolenmuotoinen elin, jonka muodostavat pystysuorat terälehdet ja verholehdet, jotka puristavat yhteen joustavan 5 pitkän heteen muodostaman vartalon, joka ampuu siitepölyn rintaan linnulle, joka on laskeutunut kukintoon.
Ne suosivat kosteaa ilmastoa ja kohtuullisesti kasteltua, löysää, heikosti hapanta, ravinteikasta multaa hyvällä vettä läpäisevyydellä. Ne ovat melko vaatimattomia valon suhteen: ne kehittyvät hyvin puolivarjossa, hajas varjossa ja avoimilla alueilla, joissa on suoraa auringonvaloa. Kun strelitsioita pidetään sisäoloissa niiden suuren koon vuoksi (erityisesti Strelitzia nicolai), ne sopivat paremmin suuriin tiloihin tai kasvihuoneisiin kuin tavallisiin asuntoihin. Lauhkeassa ilmastossa kasvihuone- ja huoneoloissa Strelitzia reginae kukkii yleensä myöhästalvesta - varhaiskeväästä - kesän loppuun saakka, ja Strelitzia nicolai - talvella-keväällä, tammikuusta touko-kesäkuuhun.
Huonekulttuurissa kasvit tarvitsevat hyvää valaistusta, useita ruiskutuksia, jotka luovat kohonnutta ilman kosteutta, säännöllisiä lannoituksia ja viileämpää talvipitoa subtrooppisten kasvien tapaan (lämpötila 14-18 astetta) vähennetyn kastelun yhteydessä. Koska kasvit ovat tuulensuosittuja, on kesällä suositeltavaa pitää niitä ulkoilmassa, parvekkeella tai kuistilla. Buenos Airesen kosteassa talvi-ilmastossa strelitsiat sietävät hyvin lyhytaikaisia öisiä lämpötilan laskuja 0 asteeseen.
Alueilla, joilla on subtrooppinen ja trooppinen ilmasto, strelitsioita lisätään useimmiten jakamalla, erottamalla emokasvista talven lopulla tai varhaiskeväällä tyvestä kasvaneet versot.
Strelitsiat ovat hitaasti kasvavia kasveja, joten nuoren kasvin kukkimista voi useimmiten odottaa aikaisintaan 1-2 vuoden kuluttua.
Lisääntyminen siemenistä monimutkaistuu melko pitkältä itämisajalta - 1-6 kuukautta tai jopa enemmän, ja mikä tärkeintä - pitkältä odotukselta ensimmäiseen kukkimiseen: Strelitzia reginaella - vähintään 3-4 vuotta suotuisissa olosuhteissa, ja puumaisilla strelitseilla - 6-8 vuotta. Ennen kylvöä hiekkaiseen multaan siemenet liotetaan 1-2 vuorokautta vedessä, mutta parempi on pitää ne fytohormoniliuoksessa itämisen nopeuttamiseksi. Siemenien on oltava tuoreita, koska ne alkavat menettää itävyyttään jo noin puoli vuotta kypsymisen jälkeen, jos niitä ei kylvetä.
On suositeltavaa puhdistaa tuoreet siemenet oransseista karvaista töyhyistä ja liotuksen jälkeen fytohormoniliuoksessa istuttaa ne multaan syvyyteen, joka on 1,5 kertaa siemenen koko. Itämisen aikana on ylläpidettävä vakiolämpötilaa 25 asteen tasolla, jolla idut ilmestyvät 4-8 viikon kuluessa (matalampi lämpötila viivästyttää prosessia). Ensimmäinen istutus hyvin vettä läpäisevään multaan tehdään 2-3 lehden vaiheessa; jatkossa kasvavien yksilöiden istutukset - riippuen ruukkujen juurten täyttymisestä, odottamatta kovin tiivistä multakamman kietoutumista, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti kasvunopeuteen. Nuoria kasveja on suojeltava suoralta auringonvalolta.